Helsingin demokratia on kriisissä
Me elämme demokratian kriisin aikaa. Yhdysvalloissa tai Euroopassa, yhtä lailla molemmissa suunta on vahvojen johtajien ja suuryritysten vallan kasvu. Maailman tilaan vaikuttaminen on aloitettava läheltä, niistä ihmisistä ja ympyröistä, jotka tuntee. Tämä iso kriisi on kehys kaikelle, mitä seuraavaksi sanon.
Helsingissä tilanne on sama. Asukkaat eivät saa ääntään kuuluviin.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden tila on rapautunut pahasti. Kaupunki rakentaa jättiterveysasemia ja lakkauttaa lähiterveysasemia asukkaiden protesteista välittämättä. Eivätkä niitä halua työntekijätkään.
Samoin on alettu rakentaa jättipäiväkoteja, vaikkeivat niitäkään halua vanhemmat eivätkä työntekijät.
Helsingin kaupungin asuntojen vuokrankorotukset kiusaavat asukkaita, mutta valtuustosta ei tunnu löytyvän ketään, joka asiaan kunnolla puuttuisi. Asukkaat ovat järjestäneet mielenosoituksia ja kirjelmöineet Hekan suuntaan. Energia ja tonttivuokrat ovat Hekalle suuria menoeriä, ja molempiin niistä voisi valtuusto vaikuttaa.
Herttoniemen täydennyskaava lähti uuteen valmisteluun asukkaiden painostuksen vuoksi. Valtaosa asukkaista vastustaa täydennysrakentamista. Silti lautakunta usean mielenosoituksen, asukastilaisuuksien ja muiden jälkeen, joissa tämä kanta kävi selvästi esille, edelleen tuki täydennysrakentamista. Miksei puistoja päätetty suojella, kuten asukkaat esittivät?
Demokratia ei ole olemassa itsestään. Eivätkö päättäjät tajua, että tämä kehitys on osa sitä huolestuttavaa kehitystä, joka tapahtuu myös muualla?
Jonkunhan on ryhdyttävä toimeen ja tuotava tavallisten kaupunkilaisten vaatimukset ja toiveet esiin. Miksemme siis me?