Helsingissä on palveluiden kriisi, ja valtuusto hyväksyy sen
Meillä Helsingissä tällä hetkellä palveluiden toimivuudessa on vakavia puutteita. Hoitoon terveysasemalle pääsee huonosti ja päiväkodeissa suuria lapsiryhmiä kaitsevat vaihtuvat sijaiset.
Asiaan perehtymätön kuvittelisi, että valtuustossa käydään kiihkeitä keskusteluja palveluiden kriisin ratkaisemiseksi. Mutta tosiasiassa ne päätökset, jotka ongelmaa ylläpitävät, tehdään laajan yksimielisyyden vallitessa.
Helsingin kaupunki teki viime vuonna, vuonna 2024, 333 miljoonaa euroa ylijäämää. Yhteenlaskettu tulos vuosilta 2023-2025 on noin 684 miljoonaa euroa. Noin 1000 euroa per asukas.
Ylijäämä on suomeksi voittoa, ja yleensä sitä tekevät menestyvät yritykset. Helsinki ei kuitenkaan ole yritys, vaan kunta. Ja kunnan tehtävä ei ole tuottaa voittoa. Erityisen irvokasta tietysti on, että kaupungilla on samanaikaisesti henkilöstö- ja resurssipulaa, mutta kuitenkin voittoa tehdään.
Häkellyttävää on sekin, että kaupungin muusta taloudesta eriytetty sosiaali- ja terveystoimiala on niin ikään plussalla. Vuonna 2023 sielläkin ylijäämää kertyi noin 29 miljoonaa euroa.
Taustalla on Helsigin epädemokraattinen budjetin valmisteluprosessi. Valtuusto ei päätä budjettiraamista, valtuustoryhmät käyvät neuvottelut suljettujen ovien takana, ja lopulta valtuustolle tuodaan valmis budjetti hyväksyttäväksi. Tämä antaa kaupunkia johtavalle Kokoomukselle laajat mahdollisuudet ajaa tiukkaa taloudenpitoa. Ja muut puolueet alistuvat talouskurilinjaan.
Tulosta tehdään sisäisillä vuokrilla
Kunta-Helsingin kiinteistöt ovat kaupunkiympäristön toimialan alaisuudessa. Esimerkiksi koulut ja päiväkodit siis maksavat vuokraa siitä, että saavat käyttää omaa, alunperin heille suunnitetua rakennusta. Nämä rahat ovat pois varsinaisesta toiminnasta, ja päätyvät kaupunkiympäristön toimialalle, joka tekee niillä voittoa. Mitä järkeä tällaisessa on?
Olisi paljon järkevämpää määritellä sisäiset vuokrat siten, että ne vastaavat kiinteistöjen todellisia ylläpitomenoja ja poistoja hankintahinnasta, ja käyttää näin säästynyt raha kasvatuksen ja koulutuksen laadun parantamiseen.
Tällä hetkellä Helsingistä puuttuu 1300 varhaiskasvatuksen opettajaa. Ratkaisu tähän ongelmaan on raha. Korottamalla opettajien palkkoja ja myös palkkaamalla lisää käsipareja – sekä myös pienentämällä ryhmäkokoja, missä se on mahdollista – saadaan työ houkuttelevammaksi.
Sosiaali- ja terveystoimialan menoista ei keskustella
Epäonnistunut Sote-uudistus on ajanut eri puolilla maata hyvinvointialueet rahoituskriisiin. Monilla alueilla käydäänkin kiihkeitä keskusteluja siitä, miten vähät rahat tulee käyttää. Näin myös omalla kotiseudullani Pohjois-Karjalassa. Juuassa ollaan paikallislehteä myöten barrikadeilla lähipalveluiden puolesta. On hämmästyttävää, että Helsingin kaupunginvaltuustossa samanlaisia keskusteluja ei ole käyty lainkaan. Tämä siitä huolimatta, että valtion kulukuri kohdistuu myös Helsinkiin ja terveydenhuolto on täälläkin laajasti kriisissä.
Vanhusten kotihoito on tällä hetkellä niin pahassa kriisissä, että voidaan hyvin puhua suoranaisista heitteillejätöistä, kun huonokuntoiset vanhukset pakotetaan selviämään kotonaan. Silti Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan strategiassa lähdetään siitä, että vanhusten ympärivuorokautisia hoitopaikkoja vähennetään. Kaikki päätösvalta tästä asiasta jätettiin Helsingissä lautakunnalle.
Ilmeisesti sosiaali- terveys- ja pelastustoimialan asiat ovat valtuustossa nykyään läpihuutojuttuja. Myös vaalien alla käymissäni keskusteluissa olen huomannut, että sote-palveluiden huono tila sysätään kokonaan eduskunnan ja hallituksen vastuulle.
Muutos on mahdollinen
Nykyinen tilanne on kestämätön ja ihmiset turhautuneita tilanteeseen. Helsingissäkin moni on pettynyt edustukselliseen demokratiaan, ja jättää siksi kuntavaaleissa äänestämättä. Mutta asioita voidaan muuttaa. Mikäli me asukkaat järjestäydymme, perehdymme asioihin ja vaadimme parannuksia, parannuksia saadaan aikaan.
Rahaa Helsingillä kyllä on.