Järkevä poliittinen vaihtoehto ei synny kengänkärkiin tuijottelemalla
Kun minä kirjoitin ylioppilaaksi, maailmantalous romahti. Se vei tulevaisuuden näköalat, ja noin puoli vuotta asiaa ihmeteltyäni kävelin kirjastoon ja lainasin Pääoman ensimmäisen osan. Sillä tiellä ollaan.
Leniniläisen politiikan yksi ydinteesi on se, että puolueella on oltava oikea kansainvälisen politiikan analyysi. Se on edellytys järkevälle paikalliselle poliittiselle arviolle ja toiminnalle. Tästä syystä itsekin yritän aloittaa kansainvälisestä tilanteesta.
Elämme keskellä valtavaa lamaa, joka alkoi vuonna 2008. Suomen talous ei ole kasvanut sen jälkeen. Lama ei ole paikallinen ilmiö, vaan kansainvälinen. Sen kanssa yhteen on kietoutunut kokonainen aikakauden vaihdos, kun Kiina on kirimässä ohi Yhdysvalloista.
Kiina on mennyt ohi EU:sta, Yhdysvalloista ja jopa EU:sta ja Yhdysvalloista yhteensä. Käväisin keskustelemassa Maanantaiklubilla, jossa tutkija Miika Kabata listasi, miten Kiinalla on esimerkiksi Yhdysvaltoja suurempi ostovoimapariteetilla korjattu BKT, luonnontieteiden tutkimusranking, sähkönkulutus ja teollinen tuotantokapasiteetti.
Kabata myös huomautti, miten tavallinen bruttokansantuote mittarina ei tavoita tätä muutosta kovin hyvin. Kannattaa ehdottomasti katsoa lisää Maanantaiklubin videotallenteelta.
Tätä aikakauden vaihdosta maustavat mukavasti erilaiset kansainväliset kriisit: Gazan kansanmurha, Korona-pandemia ja meillä Euroopassa Ukrainan sotaan liittyvä militarisoituminen, aseistautuminen ynnä muu. Ilmaston lämpenemisen synnyttämät erilaiset luontokatastrofit, kuten Kalifornian metsäpalot tai Euroopan tuhotulvat ja hirmuiset helleaallot tarjoavat kaikelle taustan.
Suomessa talouskasvua ei ole nähty
Vuoden 2007 jälkeen ei talous ole Suomessa tosiasiallisesti kasvanut. BKT asukasta kohti on polkenut paikallaan.
(oheisessa kuvassa Bruttokansantuote asukasta kohti 1975–2024)
Tätä asiaa voi tarkastella suurten pörssiyhtiöiden kautta. Suomen suurimmat pörssiyhtiöt kasvoivat viime vuosikymmenellä vain kolme prosenttia per vuosi, mutta maksoivat nettotuloksestaan osinkoja keskimäärin 70 prosenttia. Verrokeilla kasvuluku oli kahdeksan prosenttia, osingon osuus 55. Näin kertoo McKinsey-konsulttiyhtiön tuore selvitys.
60 suomalaisen pörssiyhtiön osingot. Koonnut Pertti Honkanen.
Viime vuosikymmenellä hallitus toisensa jälkeen leikkasi kulttuurista, koulutuksesta, terveyspalveluista ja sosiaaliturvasta. Samoin hallitus toisensa jälkeen alensi pääomiin kohdistuvia veroja ja maksuja: yhteisöveroa, työnantajien eläkemaksuja, teki listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksen ja niin edelleen. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tehtiin varallisuusveron poisto, työnantajien Kela-maksujen poisto ynnä muuta.
Aalto-yliopiston emeritusprofessori Matti Pohjola totesi Uuden jutun haastattelussa, että Suomella ei oikeastaan ole mitään visiota talouskasvusta. Näin siis Kokoomuksen ja Keskustan johtamille hallituksille annettiin huonoja arvosanoja - mutta paljon parempaa ei tainnut saada Marinin hallituskaan.
On kiinnostavaa pysähtyä miettimään, että me olemme eläneet 15 vuotta, siis koko aikuisikäni, ilman talouskasvua. Palveluita on leikattu ja rikkaille annettu veronalennuksia, ja samalla valtio on velkaantunut. Mutta mikäli veronalennuksia ei olisi tehty, olisivatko hyvinvointipalvelut kriisissä? Mihin itse asiassa perustuvat ne väitteet, että talouskasvu on välttämätöntä hyvinvointipalveluiden rahoittamiseksi? Onko todella?
Ja silti kaikki puolueet toistelevat samoja sanoja: sopeutustoimet, velkaantumisen taittaminen... Ei pelkästään porvarileiri, vaan myös SDP on todennut, että maassa on miljardien sopeutumistarve. Vasemmistoliittokin kertoo, miten heidän vaihtoehtobudjettinsa pysäyttäisi velkaantumisen. Elävätkö puolueet unessa tai jossain toisessa todellisuudessa?
Olemme siirtymässä suureen militarismin aikakauteen
Kesällä Donald Trump vaati Nato-maita nostamaan asemäärärahansa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Suomelle vuoden 2024 luvuissa se tarkoittaisi noin 13 miljardin kokoista summaa. Vuoden 2024 budjetissa puolustusministeriön hallinnonala oli noin 6 miljardia. Siis aseistautumiseen käytettävää summaa nostettaisiin 7 miljardilla eli yli tuplattaisiin!
Kun tällaisia menolisäyksiä esitetään, ei ole puhetta sopeutustoimista, ei velkaantumisen taittamisesta. Tosiasia kuitenkin on, että julkisessa keskustelussa puhuttu velkajarru voidaan unohtaa. Samoin olisi syytä olla rehellinen ja todeta, että noin suuri asemäärärahojen korotus tarkoittaa 7 miljardin euron leikkauksia kaikille muille budjetin alueille. Se taas merkitsee hyvinvointivaltioksi kutsutun järjestelmän hautaamista.
Oletko kengänkärkiin tuijottelija?
Minä itse olen syyllistynyt viimeisen 15 vuoden aikana kengänkärkiin tuijotteluun: en ole katsonut asioita tarpeeksi syvälle enkä ole riittävän isolla pensselillä yrittänyt maalata, mitä maailmassa tapahtuu. Siksi olen ajoittain näperrellyt liian pienten juttujen parissa, ja sivuuttanut oleellisia asioita.
Kengänkärkiin tuijottelu on pakko lopettaa ja nostaa katse etäälle. Olemme niin suurten muutosten edessä, että vain ennakkoluuloton todellisuuden tarkastelu auttaa luomaan järkevän kuvan asioista.
Näinä samoina vuosina, kun kuvaamani kehitys on ollut käynnissä, SKP:n vaalikannatus on romahtanut. Tästä ei ole kysymystäkään. Meidän kannatuksemme on tippunut samaa rataa kuin kykymme arvioida tätä muuttunutta tilannetta ja kykymme osallistua joukkoliikkeisiin.
On myös huomattava, että elämme tällä hetkellä keskellä sukupolvikokemusta. Parikymppiset nuoret ihmiset näkevät median ja poliittisen eliitin vaikenevan Gazan kansanmurhasta ja samalla verho on repäisty niinsanottujen länsimaiden kaksinaismoralismin edestä.
Uuden puolueen toimintaohjelma
Tästä syystä on mielestäni olemassa varteenotettava mahdollisuus rakentaa uusi poliittinen voima. Eduskuntapuolueet ovat kaikki sitoutuneet sellaiseen politiikkaan, joka estää muutoksen.
Talouskasvun eväitä ei löydy leikkauksin. Leikata on kuitenkin pakko, jos panostetaan voimalla aseistautumiseen. Aseteollisuuteen panostaminen on se suunta, josta Kokoomus nyt näyttää hakevan kasvua. Samoin koko EU. Aseistautuminen on kuitenkin riski koko maanosan turvallisuudelle. Näkyy siis kirkkaasti, että USA:aan ja Natoon sitoutuminen on väärää kansainvälistä politiikkaa. Myöskään ympäristöongelmien ratkaiseminen ei onnistu tuolla reitillä.
Näiden kirkkaasti ymmärrettävien asioiden hämärtämiseen tarvitaan nykyinen "pahan akseli", ne valtiot, joita julkisessa keskustelussa nimitetään "autoritäärisiksi valtioiksi". Vääräleuka tietysti kysyisi, missä sitten mahtavat olla "antiautoritääriset valtiot"? Eikö valtiojärjestelmä sinänsä ole autoritäärinen? Ja eikö demokratia ole uhattuna myös niinsanotuissa länsimaissa?
Meillä on myös joukko sivistykseen ja kulttuuriin liittyviä ongelmia. Markkinoiden valta kirjallisuudessa, musiikissa, elokuvissa jne. on yksipuolistanut kulttuuriympäristöä. (Muun muassa) tämän seurauksena ihmisten sivistys on rapautunut. Viihteellistyminen on uinut yhä uusille yhteiskunnan alueille: muun muassa politiikkaan ja journalismiin.
Viihteellistyminen ja elämäntyylin yksilöllistyminen on tuottanut haluttomuutta sitoutua yhteiskunnan kehittämiseen. Suuri kertomus on hukassa. Tutkimusrahoituksen leikkaukset, yliopistoleikkaukset, "tuottavuustoimet" ja kvartaaliajattelu taas ovat heikentäneet yhteiskuntien kykyä uusiin innovaatioihin.
Sanalla sanoen: oikeiston uusi uljas maailma on ajautumassa ongelmiin ja tulisi esittää tuntuva vasemmistolainen ohjelma sitä vastaan. Sellaisen ytimessä on militarismin torjuminen, sosiaalivaltion puolustaminen ja vaatimus rehellisestä suhtautumisesta ympäristöongelmiin.
Mistä siis alamme?
Minun nähdäkseni meidän taktiikkamme on oltava radikaalin yhteistyön rakentaminen joka suuntaan.
- Rauhanliikkeen vahvistaminen ja rauhanvaatimusten vahvistaminen
- Kamppailu hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan
- Ympäristöliikkeen voimistaminen. Siellä tarvitaan uusia ideoita ja uutta taktiikkaa.
...ja lisäksi meidän on vakavasti käynnistettävä keskusteluja eri kommunististen ryhmien kanssa, nykyiseen eduskuntapolitiikkaan pettyneiden kanssa, erilaisen radikaalivasemmiston ryhmien kanssa, millaista yhteistyötä kykenemme rakentamaan.
Edessä on valtava työnsarka. Mutta sitä harppaillessaan on hyvä pitää mielessä, että "entisellään jatkaminen" ei ole tällä hetkellä mikään vaihtoehto kenellekään.
Pidin oheisen puheenvuoron SKP:n keskuskomitean kokouksessa 6.-7.9., joka aloitti uuden toimikautemme.